.. muuta kuin järki päässä. Nyt on ollut vähän aikaa blogissa hiljaista, kun olen ollut kolmen päivän ajan terveyskeskuksen vuodeosastolla "juomassa mehua" pappojen ja mummojen ja muiden kuolevien joukossa. Niinhän siinä sitten kävi, että tuli juotua liikaa kaljaa päivää ennen veri- ja maksakokeita. Menin aamupäivällä yhdentoista aikaan kokeisiin ja neljältä päivällä lääkäri jo soitti, että pitäis tulla käymään vastaanotolla. Minähän menin (olin ottanut jo yhden oluen ennen sitä). Ensimmäisenä tuli suuhun alkometri, joka näytti 0,25 promillea. Lääkäri siitä sitten vähän hiiltyi ja saarnasi Kallelle oikein kunnolla. Eipä tämä nyt ollut pääasia, vaan se, että maksa-arvot ovat taas nousseet eikä lääkäri usko minun raitistuvan ilman katkoa. No eihän meidän paikkakunnalla kunnon katkaisuhoitoa ole, joten minut laitettiin terveyskeskuksen vuodeosastolle 12 hengen huoneeseen, jossa oli lisäkseni toinen katkolle laitettu. Loput "tyypit" olivatkin sitten niitä, jotka olivat tulleet osastolle kuolemaan. Koko aikana, jonka osastolla vietin, kuoli yksi mummo, joka asui viereisessä sängyssä. Hoitajat tulivat tekemään aamuherätystä, mutta jostain syystä Virtasen rouva ei enää herännytkään. Vähän aikaa siinä hoitajat asiaa tutkiskelivat, vetivät peiton tuon langanlaihan muorin päälle ja lähtivät kärräämään häntä jonnekin kylmiöön. Lounaalla oli ruokana lihamureketta, joten se mummon kohtalo jäi hiukan askarruttamaan. Kaikenkaikkiaan päivät oli täyttä helvettiä verikokeineen ja tutkimuksineen. Odottamista, odottamista ja ODOTTAMISTA. Mitään lääkitystä eivät antaneet (paitsi alkuun yhden pamin). Sanoivat vaan, että käytävällä on jääkaappi, josta löytyy kylmää mehua ja vettä.. ja jos ei itse kykene hakemaan, niin pyydettiin soittamaan kelloa. Enpä muista, koska viimeksi olen niin paljon mehua juonut. Suuta kun pakkasi koko ajan kuivaamaan. Sen toisen juopon kanssa käytiin pari kertaa kanttiinissa ja tupakalla. Meillä oli lähes täydellinen osastoltapoistumiskielto, jottei mentäisi minnekään ryyppäämään. Ensimmäisen päivän kusin ihan ruskeaa kusta, johon hoitajatäti sanoi, että on munuaiset olleet myös tosi kovilla. Kyllä se kusen värikin siitä sitten vähitellen muuttui. Ihmettelen sitä, että miksi hoitoaika oli niin lyhyt?? Olen taas kiltisti kotona ja jääkaapissa on kaljaa, joista olen kaksi juonut. Työnantajan kanssa kun juteltiin, niin se sanoi, ettei maksa palkkaa poissaoloajaltani, mutta lupasi maksaa sairaalalaskun, joka on 22ex3=66e. Tyydyn siihen, sillä olenhan ongelmani itse aiheuttanut. Nyt on pakko yrittää mennä nukkumaan, jotta huomenna jaksaisi taas töitä. Niin... ja siitä minun ja sen tapaamani tytön jutusta ei tullut yhtään mitään, sillä tyttö oli täys happopää.. kuten ehkä minäkin. Kertoilen lisää myöhemmin minun ja sen toisen juopon keskusteluista.