.. lauloi Vainion Junnukin aikoinaan. Tuli sitten tosiaan tehtyä temput eilen parhaan kaverini äidin kanssa.. ja mikä pahinta: ei ollut edes ensimmäinen kerta. Kyseinen naisihminen saapui oveni taakse "kiittämään avustani juhlissa". Tässä vaiheessa jo hieman epäilin rouvan motiiveja, mutta pyysin hänet kuitenkin peremmälle. Mukanaan hän toi vielä pari pulloa skumppaa ja puolen litran kossupullon.. (Minulla on se edellinen pullo vielä kaapin päällä avaamatta, JEE) Mamma siinä sitten meni sohvalle istuskelemaan ja kyseli kovasti kaikenlaista. Vastailin siinä sitten kiltisti niin kuin kunnon pojan kuuluukin tehdä.. siinä sitten mamma otti puheeksi edellisen kertamme (joka tapahtui kaverini mökillä) ja eiköhän siinä sitten innostunut pikkuveitikka ottamaan kunnon etunojan.. rouvaihminen huomasi olotilani ja päätti auttaa minua "koska olet niin kireä". Siitä se sitten alkoi.. paineiden purkaminen.. hyvältähän se kieltämättä tuntui, mutta morkkis on valtava.. miten voin olla jälleen kaverini (ja hänen perheensä) seurassa siten, kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan!?!?!?!??