Juhannus oli, tuli ja meni. Pystyin olemaan pelättyä pienemmällä alkoholimäärällä ja olin siitä melkoisen ylpeä. Syy siihen, miksi tässä blogissa on hiljaista, on se, että sain töitä. Työpäivät ovat vaan kuusituntisia eikä palkkakaan ole kovin hyvä, mutta tämä tarkoittaa sitä, että elämässä on muutakin sisältöä kuin pelkkä kaljan lipittäminen. Työ, jossa olen, on fyysisesti rankkaa. Onneksi työpaikalla tiedetään alkoholiongelmastani eikä minua ole näin ollen pistetty tekemään raskaimpia töitä. Työkaverit (joita on koko firmassa jopa kaksi) ovat yrittäneet kannustaa minua ja ovat luvanneet, että eivät ainakaan minua kaljalle pyydä :) Olen heidän kanssa asiasta vakavasti keskustellut ja kertonut, että välillä repsahduksia tulee, mutta tarkoitus on vielä joku päivä olla täysin viinaton mies. Tosiaan, juomamääräni ovat vähentyneet huomattavasti, mutta vastaavasti krapula, kun on juonut, on paljon pahempi. Kai elimistökin on sitä mieltä, että ei saisi mitään ottaa. Parempaan päin näyttäisi olevan menossa. Tosin työsuhteeni kestää vain elokuun loppuun ja sen jälkeen ollaan taas tyhjän päällä. Saa nähdä, mitä siitä sitten seuraa. Olen viime aikoina harvemmin blogissa vieraillut, joten nyt annan kiitokseni kaikille, ketkä ovat kommentoineet ja näin ollen osaltaan luoneet uskoa ja toivoa parempaan. Kiitos siitä!